01.06.2016, 13:34

Takana työntäyteinen toukokuu. Kokosimme urheiluaiheisen, yli 70-sivuisen kotiseutulehden painokuntoon kuun puoliväliin mennessä, ja siitä jo reilun viikon kuluttua UusiSavokin oli lähdössä painettavaksi yli 50-sivuisena eli isompana kuin koskaan. Kuukauteen ei juuri muuta mahtunut kuin haastatteluja, kirjoittamista, kuvaamista ja oikolukua. Mutta myös mukavia kohtaamisia, innostavia ihmisiä, mukaansatempaavia tarinoita ja niin hienoja lauseita, että niistä joitakin soisi muistavan loppuelämänsä. Kun kaikki se oli koettu ja taltioitu, viimeinenkin piste pistetty ja juttu klikattu maailmalle, oli tyhjä olo.

Lähdin tutulle Lapinvuoren lenkille. Vastaan tulvi heleä vihreys, polun varrella valtoimenaan kukkivat metsätähdet ja ensimmäisenä tuoksumaan ehtinyt kielo. Sitä oli pakko kyykistyä nuuhkimaan… Kun enimmät tunteet oli tuuletettu vuoren laen avarissa maisemissa, saatoin kääntyä kotiin päin.

Kotona odottivat purkeissaan pitkiksi viruneet kurpitsat ja harventamista huutavat palmukaalit. Ne, joille olin tähän mennessä ehtinyt antaa vain vettä. Tyhjä olo alkoi täyttyä.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
01.06.2016, 13:34

Takana työntäyteinen toukokuu. Kokosimme urheiluaiheisen, yli 70-sivuisen kotiseutulehden painokuntoon kuun puoliväliin mennessä, ja siitä jo reilun viikon kuluttua UusiSavokin oli lähdössä painettavaksi yli 50-sivuisena eli isompana kuin koskaan. Kuukauteen ei juuri muuta mahtunut kuin haastatteluja, kirjoittamista, kuvaamista ja oikolukua. Mutta myös mukavia kohtaamisia, innostavia ihmisiä, mukaansatempaavia tarinoita ja niin hienoja lauseita, että niistä joitakin soisi muistavan loppuelämänsä. Kun kaikki se oli koettu ja taltioitu, viimeinenkin piste pistetty ja juttu klikattu maailmalle, oli tyhjä olo.

Lähdin tutulle Lapinvuoren lenkille. Vastaan tulvi heleä vihreys, polun varrella valtoimenaan kukkivat metsätähdet ja ensimmäisenä tuoksumaan ehtinyt kielo. Sitä oli pakko kyykistyä nuuhkimaan… Kun enimmät tunteet oli tuuletettu vuoren laen avarissa maisemissa, saatoin kääntyä kotiin päin.

Kotona odottivat purkeissaan pitkiksi viruneet kurpitsat ja harventamista huutavat palmukaalit. Ne, joille olin tähän mennessä ehtinyt antaa vain vettä. Tyhjä olo alkoi täyttyä.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
                                                                                                                                       Copyright Sari Toikkanen 2022