En ollut uskoa näkemääni. Olinko nyt varmasti keskellä peltoa? Ympärillä kohosi nimittäin havukartioita, -palloja ja -pylväitä. Ja kun katsoin tarkemmin, hämmästyin entisestään. Eräässäkin kartiossa helma heilui mustakuusena, keskiosa loisti kultakuusena ja latvan kruunasi vielä purppurakuusi.
Kyllä, olin pellolla, lappeenrantalaisen taimiston mailla. Sen isäntä Pekka Rantanen oli saanut kaikki nuo ihmeellisyydet aikaiseksi varttamalla, liittämällä puuhun toisen puun oksan. Ja kun hän alkoi kertoa työtavoistaan, ei puissa ja tikkailla kiipeily ollut vielä mitään. Välillä tarvittiin nosturiautoa, aivan tyyntä säätä ja apumiestä, jotta varttaminen suuren puun latvaan saattoi onnistua. Mitkä tarinan ainekset! Tästä jutusta ei tulisi henkeä puuttumaan, ajattelin jo tuolloin juttukeikalla.
Toisinaanhan tulee lukeneeksi puutarhajuttuja, etenkin pihaesittelyjä, joista ei jää mitään mieleen. Ne toistavat jo aiemmin luettua. Toimittaja ei ole saanut puhallettua niihin henkeä, niin kuin kollegani sanoo.
Tai jos pihat vain oikeasti ovatkin toistensa kaltaisia? Ei, eivät ole. Asuntomessupihat voivat olla samanlaisia, niin kuin tänä vuonna Mikkelissä, jossa lähes kaikki pihat olivat kuntan peitossa. Mutta muutoin harva tarhuri rakentaa puutarhansa vain muodin mukaan.
Eläköön omaperäisyys ja oman tiensä kulkijat. Sellaisista toimittajat tykkäävät.
Juttuni erikoisista havupuista ilmestyi toissaviikolla. Se on nyt myös kotisivujeni näytejuttuna Tekstit-osiossa.
En ollut uskoa näkemääni. Olinko nyt varmasti keskellä peltoa? Ympärillä kohosi nimittäin havukartioita, -palloja ja -pylväitä. Ja kun katsoin tarkemmin, hämmästyin entisestään. Eräässäkin kartiossa helma heilui mustakuusena, keskiosa loisti kultakuusena ja latvan kruunasi vielä purppurakuusi.
Kyllä, olin pellolla, lappeenrantalaisen taimiston mailla. Sen isäntä Pekka Rantanen oli saanut kaikki nuo ihmeellisyydet aikaiseksi varttamalla, liittämällä puuhun toisen puun oksan. Ja kun hän alkoi kertoa työtavoistaan, ei puissa ja tikkailla kiipeily ollut vielä mitään. Välillä tarvittiin nosturiautoa, aivan tyyntä säätä ja apumiestä, jotta varttaminen suuren puun latvaan saattoi onnistua. Mitkä tarinan ainekset! Tästä jutusta ei tulisi henkeä puuttumaan, ajattelin jo tuolloin juttukeikalla.
Toisinaanhan tulee lukeneeksi puutarhajuttuja, etenkin pihaesittelyjä, joista ei jää mitään mieleen. Ne toistavat jo aiemmin luettua. Toimittaja ei ole saanut puhallettua niihin henkeä, niin kuin kollegani sanoo.
Tai jos pihat vain oikeasti ovatkin toistensa kaltaisia? Ei, eivät ole. Asuntomessupihat voivat olla samanlaisia, niin kuin tänä vuonna Mikkelissä, jossa lähes kaikki pihat olivat kuntan peitossa. Mutta muutoin harva tarhuri rakentaa puutarhansa vain muodin mukaan.
Eläköön omaperäisyys ja oman tiensä kulkijat. Sellaisista toimittajat tykkäävät.
Juttuni erikoisista havupuista ilmestyi toissaviikolla. Se on nyt myös kotisivujeni näytejuttuna Tekstit-osiossa.