Osallistuin tällä viikolla myyntikoulutukseen. Siellä opimme kuinka markkinoida lehteä ilmoittajille ja mainostajille. Vaikka päivä ei tarjonnutkaan täsmäkoulutusta juuri omaan työhöni, huristelin paikalle, kun kutsuttiin. Eikä sitä ole tarvinnut katua. Päinvastoin.

Päivän anniksi olisi riittänyt jo yksistään se, kun välillä sai nauraa maha kippurassa ja välillä taas vakavoitua lähes kyyneliin saakka kouluttaja Mikko Kalliolan päästessä vauhtiin. Mutta kun päivän päätteeksi huomasin vielä ajatusteni hakeutuvan uusille urille, ei koulutus olisi voinut olla osuvampi.

Kouluttaja totesi, että nykyään huippumyyjiksi tulisi palkata lähihoitajia. Heillä on työhön tarvittavaa empatiakykyä. Tuotetta ei nimittäin myydä kertomalla sen ominaisuuksista, vaan myyjän on osattava asettua ostajan asemaan ja ratkaistava hänen ongelmansa. Joskus tuote voidaan jättää jopa myymättä, jos se on ostajan edun mukaista. Tärkeintä on luoda luottamuksen ilmapiiri ostajan ja myyjän välille.

Ja kuinka tuo ilmapiiri luodaan? Kalliolan mukaan siten, että on itse avoin.

Luottamuksen ilmapiiri sopii paremmin kuin hyvin myös omaan työhöni ja nimenomaan haastattelutilanteeseen. Voisiko toimittaja siis ottaa oppia taitavasta myyjästä? Minun mielestäni voi. Toimittajan avoimuus on kuuntelemista, myötäelämistä ja joskus jopa sitä, että kertoo jotain itsestäänkin. Tietty tuttavallisuus ei välttämättä vie kykyä arvioida kriittisesti kuulemaansa ja näkemäänsä.

Näiden ajatusten innoittamana on sanottava, että koulutus kannattaa, aina. Vuosi on alkanut muutenkin mukavissa merkeissä juttuja kirjoittaen ja uusista sopien. Tällä viikolla myös aloitamme Eskelisen Kirstin kanssa ruokakuvaukset. Tervetuloa uusi vuosi uusine kokemuksineen ja ajatuksineen.

Osallistuin tällä viikolla myyntikoulutukseen. Siellä opimme kuinka markkinoida lehteä ilmoittajille ja mainostajille. Vaikka päivä ei tarjonnutkaan täsmäkoulutusta juuri omaan työhöni, huristelin paikalle, kun kutsuttiin. Eikä sitä ole tarvinnut katua. Päinvastoin.

Päivän anniksi olisi riittänyt jo yksistään se, kun välillä sai nauraa maha kippurassa ja välillä taas vakavoitua lähes kyyneliin saakka kouluttaja Mikko Kalliolan päästessä vauhtiin. Mutta kun päivän päätteeksi huomasin vielä ajatusteni hakeutuvan uusille urille, ei koulutus olisi voinut olla osuvampi.

Kouluttaja totesi, että nykyään huippumyyjiksi tulisi palkata lähihoitajia. Heillä on työhön tarvittavaa empatiakykyä. Tuotetta ei nimittäin myydä kertomalla sen ominaisuuksista, vaan myyjän on osattava asettua ostajan asemaan ja ratkaistava hänen ongelmansa. Joskus tuote voidaan jättää jopa myymättä, jos se on ostajan edun mukaista. Tärkeintä on luoda luottamuksen ilmapiiri ostajan ja myyjän välille.

Ja kuinka tuo ilmapiiri luodaan? Kalliolan mukaan siten, että on itse avoin.

Luottamuksen ilmapiiri sopii paremmin kuin hyvin myös omaan työhöni ja nimenomaan haastattelutilanteeseen. Voisiko toimittaja siis ottaa oppia taitavasta myyjästä? Minun mielestäni voi. Toimittajan avoimuus on kuuntelemista, myötäelämistä ja joskus jopa sitä, että kertoo jotain itsestäänkin. Tietty tuttavallisuus ei välttämättä vie kykyä arvioida kriittisesti kuulemaansa ja näkemäänsä.

Näiden ajatusten innoittamana on sanottava, että koulutus kannattaa, aina. Vuosi on alkanut muutenkin mukavissa merkeissä juttuja kirjoittaen ja uusista sopien. Tällä viikolla myös aloitamme Eskelisen Kirstin kanssa ruokakuvaukset. Tervetuloa uusi vuosi uusine kokemuksineen ja ajatuksineen.